Blog

Mikä ihmeen Kukkula? Suomalaisia viinejä? Saako niitä Alkosta?

Kalifornialaiset Kukkula-viinit rantautuivat Suomeen keväällä. Ne ovat keränneet paljon huomiota viinimessuilla ja sosiaalisessa mediassa, ja arvatenkin nimi herättää suomalaisissa kiinnostusta. Kukkula Winery sijaitsee Paso Roblesin viinialueella, ja saa nimensä perustajansa Kevin Jussilan sukujuurien mukaan. Jussilan suomalainen isä muutti 1950-luvulla Kanadan kautta Yhdysvaltoihin, ja Kukkulaa perustettaessa Kevin halusi kunnioittaa sukujuuriaan. Koko tarina Kukkula-viinien taustalla on mielenkiintoinen, ja annetaan viinitalon perustajan ja viinintekijä Kevin Jussilan kertoa se itse.

Teksti on suomennettu.

Kevin Jussila: ”En osaa sanoa yhtä tiettyä asiaa mikä sai minut kiinnostumaan viinistä. Lapsena minulla ei ollut kosketusta viiniin, mutta yliopisto-opintojen jälkeen uteliaisuuteni heräsi – kenties se oli luonnollista kehitystä.

Lapsena viihdyin luonnossa ja harrastin paljon retkeilyä ja kalastusta. Olin myös kiinnostunut kasveista ja kukista, ja perustin pienen puutarhan lapsuudenkotiini, jota kasvatin pitkälle teini-ikään asti. Myöhemmin kasviharrastus jäi, mutta kiinnostus siihen ei lopahtanut. Muita minua kiinnostaneita asioita olivat rakennusala isäni työn kautta, sekä valokuvaus ja arkkitehtuuri. Jotenkin nämä aikaisen vaiheen kiinnostuksen kohteet ruokkivat tulevaa ”viiniharrastustani”.

Parikymppisestä aina yli pitkälle yli 40-vuotiaaksi olin kova juoksemaan ja pyöräilemään. Kun tapasin tulevan vaimoni Paulan, mietin miten saisin hänet innostumaan pyöräilystä, ja ryhdyimme tekemään viikonloppuretkiä lähialueille. Pyöräilimme myös ystäviemme kanssa ja meillä oli paljon ihan vakavasti järjestettyjä pyöräretkiä takamaille, usein viinitiloille maistelemaan viinejä. Ryhdyin tätä kautta keräilemään viinejä omaan kellariini.”

”Tavatessamme Paulan kanssa vuonna 1985 omistin pienen rivitalonpätkän. Puolitoista vuotta myöhemmin muutin Paulan luokse, ja aloin haaveilla oman talon rakentamisesta. Olin tuolloin lähestymässä 30 vuoden ikää. Saatoin ajella aamupäivisin ympäriinsä etsimässä tonttimaata, ja hyvän paikan löydettyäni myimme omat asuntomme ja ryhdyimme rakentamaan taloa Topanga Canyoniin. Rakentamisessa meni 15 kuukautta, ja muutettuamme menimme naimisiin. Talon viimeistelyssä kesti sitten 15 vuotta ennen kuin siitä tuli valmista.

Sen jälkeen kun olimme muuttaneet Topanga Canyoniin, talomme suunnitellut arkkitehti Jeff Fink ehdotti että talon kellarista voisi muokata hyvän paikan valmistaa viiniä. Hän oli erityisesti Burgundin viinien ystävä, ja itsekin innostuin ajatuksesta kokeilla viinintekoa yhdessä. Jeff ehdotti että aloittaisimme ”jollain helpolla” kuten Pinot Noirilla (niin vähän tuolloin viinistä tiesin!). Jossain vaiheessa kesken suunnitelmien entinen kollegani Sam Marmorstein halusi liittyä mukaan. Kukaan meistä kolmesta ei ollut koskaan tehnyt viiniä, saatikka opiskellut enologiaa tai viininvalmistusta, mutta ostimme puoli tonnia Pinot Noir -rypäleitä yhdeltä viinitilalta Russian River Valleystä. Seuraavana vuonna tuplasimme tuotannon, ja sen jälkeen teimme myös valkoviiniä Chardonnaysta. Muutaman vuoden sisällä Jeff oli perustanut Tantara-viinitalon ja Sam oli muuttanut kauemmas Central Coastille.

Ensimmäisen lapsen saatuamme vuonna 1994 silmiimme sattui Los Angeles Timesin etusivun juttu Provencesta lomakohteena. Peter Maylen Provencea romantisoivat kirjat olivat minulle tuttuja, ja seuraavana vuonna vuokrasimme talon lomamme ajaksi Provencesta läheltä Avignonia. Kolmen viikon lomamatka keskittyi eteläranskalaiseen elämäntyyliin upean paikallisen ruoan ja viinitilavierailujen muodossa, ja satuin vierailemaan Château de Beaucastelilla, jossa tapasin Jean-Pierre Perrinin. Kerroin hänelle omista viininvalmistuskokeiluistani, ja mainitsin että olin suunnitellut myös oman tarhan kasvattamista. Hän vastaavasti kertoi että heillä on Kaliforniassa Adelaidan alueella köynnösten kasvattamoprojekti, josta muuten myöhemmin tulisi Tablas Creekin viinitila. Palattuani Yhdysvaltoihin menin käymään köynnöskasvattamolla ja palasin viidensadan Syrah-köynnöksen kanssa.”

”Vuosien 1996 ja 2004 välillä hoidin omaa viinitarhaani ja opin paljon viininvalmistuksesta. Ensimmäinen oma vuosikerta oli 1999, ja tässä vaiheessa omasta sadostani tuli ensimmäistä kertaa viinejä myyntiin asti ystäville ja paikallisille ravintoloille – jopa 60 laatikkoa vuodessa! Nyt kun asiaa ajattelee, tämä oli eräänlainen kokeilu sille mitä vähän myöhemmin tulisi tapahtumaan. Olimme vaimoni kanssa miettineet paljon viininvalmistusta vakavammin, mutta ehkä vasta kun lapset olisivat kasvaneet tarpeeksi isoiksi.

Vuoden 2003 alussa yksi asiakkaistani palasi lomaltaan Australiasta ja kehotti minua muuttamaan Australiaan ja ryhtymään viininviljelijäksi. Muistan hänen kehuneen australialaisten rentoa luonnetta ja että viinialalla voisi olla potentiaalia rikastua. Mietimme asiaa Paulan kanssa, ja kerran palattuamme ”kesämökiltämme” Kanadasta olimme jo aikeissa viedä muuttosuunnitelmia pidemmälle. Minulla ei ollut siteitä Los Angelesiin, sillä sukulaiseni asuivat joko Kanadassa tai Suomessa, mutta Paulalle kalifornialaisena muutto olisi hankalampi. Ehdotin lopulta vaihtoehtoa: entä jos muuttaisimme Paso Roblesiin Los Angelesin pohjoispuolelle? Tuohon aikaan Paso Robles viinialueena oli kovasti nousemassa suosituksi, ja olosuhteet viinintekoon ovat suotuisat. Idea oli innostava, ja menimme jo seuraavana viikonloppuna kiertelemään aluetta.

Hieman kohtalonomaisesti juttelin seuraavana maanantaina asiakkaani Lothar Schweigertin kanssa, ja vaihdoimme kuulumisia. Kun kerroin suunnitelmista perustaa viinitila Paso Roblesiin, hän innostui niin että soitti minulle suunnilleen joka päivä tämän jälkeen ja painosti viemään asiaa eteenpäin. Jossain vaiheessa löysimme sopivan paikan viinitilalle, josta tein ehdollisen tarjouksen. Koska minulla ei ollut tarpeeksi nopeassa ajassa mahdollisuutta ensin myydä Topanga Canyonin kotiani, en pystynyt tekemään kauppoja tontista Paso Roblesissa. Tässä vaiheessa Lothar puuttui peliin, sillä hän ei halunnut minun menettävän loistavaa mahdollisuutta: hän osti puolestani Paso Roblesin tontin, ja noin vuotta myöhemmin kirjoitin hänelle siitä shekin saatuamme myytyä edellisen talomme.”

”Tontin hankittuamme ensin aloitimme asuinrakennuksen rakentamisen, joka valmistui 2007. Tämän jälkeen alkoi itse viinilän ja viininvalmistukseen liittyvien rakennusten suunnittelu, jotka valmistuivat syyskuussa 2010.

Katson, että kipinä omalle viinitalolle syntyi 16 vuotta sitten. Kukkula on tullut pitkän matkaa tästä ajasta ja alkuperäisestä unelmasta. Kunnioituksena ystäväni ja asiakkaani Lotharin avulle unelman täyttymisessä annoin yhdelle viineistäni nimeksi ”Lothario”. Usein mietin Talking Headsin kappaletta Once in a Lifetime, jossa lauletaan ”How did I get here?”. En ole ihan varma, mutta itseoppineena viininviljelijänä voin olla hieman ylpeä itsestäni!”